keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kuhiseva tullivirkailija

Rakas vitutusblogini, koska edellisestä päivityksestä on ehtinyt kulua jo pieni ikuisuus, voitaneen vetää johtopäätös, että viime aikoina asiat vain ovat menneet "liian hyvin", jotta olisi kertynyt mitään päivitettävää.

Tänään vitutuskynnys kuitenkin ylittyi siinä määrin, että nyt vain on aivan pakko avautua; tästä lähtee!

(Pohjatiedoksi sen verran, että osallistuin kohta jo puolitoista vuotta sitten Kickstarter.com-sivustolla Pebble-nimiseen älykelloprojektiin. Vaikka hieman varsinaisesta rahoitusvaiheesta myöhästyinkin, pääsin kuitenkin jättämään tilaukseni preorder-statuksella, eli saisin kelloni ennen kuin se päätyy normaaliin myyntiin kauppojen hyllyille. Hinta oli $150 USD/kpl sisältäen maailmanlaajuisen ilmaisen rahdin. Tilasin kelloja samantien kaksi, mustan ja valkoisen, tilauksen yhteissumman ollessa siten siis $300 USD.)

Sain kesäkuun puolivälin tienoossa ilmoituksen, että Kickstarter.comin kautta tilaamistani kahdesta kellosta toinen, musta, olisi noudettavissa asianmukaisten muodollisuuksien hoitamisen jälkeen Helsinki-Vantaan Tullipostista. Koska luottokorttiveloitus ostosta oli tapahtunut jo aikapäivää sitten, eikä maksusuoritus siten enää näkynyt verkkopankissani (josta olisin voinut ottaa tulosteen), marssin Tullipostiin 17.6. mukanani netistä valmistajan/myyjän sivuilta printtaamani tilausvahvistus (jonka Tulli omassa "Tulliselvitettävän lähetyksen saapumisilmoituksessaan" mainitsee tullaukseen tarvittavana/kelpaavana asiakirjana). Tästä tilausvahvistuksesta käy selvällä amerikanmurteella ilmi, että olen tilannut kaksi kelloa, à $150 USD, ja että tilaukseen kuuluu maailmanlaajuinen ilmainen rahti. Niinpä asiallinen virkailija muuntaa dollarit euroiksi, tekee nopean laskutoimituksen ja laskuttaa veroa 24 %, jonka maksan mukisematta ja jatkan matkaani paketti kainalossani.

Saan mukaani tullauspäätöksen ja kuitin maksustani, sekä virkailijalta evästyksen ottaa tämä maksukuitti mukaan kun tulen hakemaan myöhemmin saapuvaa toista kelloani. Näin minua tuolloin palveleva, mahdollisesti eri virkailija, voisi vain kopioida tuon edellisen toimenpiteen, jolloin asiointini nopeutuisi ja hänen työtaakkansa helpottuisi. Kuulostaa hyvin epävirkamiesmäiseltä, mutta ehkä juuri sen vuoksi myös erittäin järkeenkäyvältä ja johdonmukaiselta...

Nyt pari kuukautta myöhemmin, saan vihdoin ilmoituksen myös tuon jälkimmäisen kellon saapumisesta Tullipostiin. Siis vain "läpihuutotullaus" ja paketti olisi minun, muistan ajatelleeni. Luonnollisesti Tulliposti on kaikista muista posteista poiketen – omaakin työaikaani noudatellen – auki vain "virka-aikaan", eli arkisin välillä 8-16. Paitsi keskiviikkoisin, jolloin aukioloaika on 10-18. Niinpä keskiviikko on ainoa päivä viikossa jolloin pääsisin lähetykseni noutamaan tekemättä erikoisjärjestelyjä oman työaikani suhteen. Valmistauduin siis illalla ennen nukkumaanmenoa tämänpäiväiseen tullipostikeikkaan huolellisesti ottamalla esille sekä edellisellä kerralla käyttämäni/näyttämäni tilausvahvistuksen (tilauksen arvon osoittamiseksi), että edellisen virkailijan kehotuksesta silloisen tullauspäätöksen/laskun.

Niinpä tänään marssin Tullipostiin noin puoli kuudelta, haen ensimmäiseltä tiskiltä jonotusnumeron, ja jään penkeille kännykkää näppäillen odottelemaan vuoroani ja pääsyä toiselle tiskille tullamaan lähetystäni. Kun vuoroni koittaa, huomaan olevani päivän viimeinen asiakas, ja niinpä osa omista asiakkaistaan selvinneistä virkailijoista alkaa jo laskea kassojaan ja pakkailemaan kamojaan. Vaikka kyseessä pitäisi olla pelkkä rutiinitoimenpide, silti kurkkuuni nousee pala kun näen oman virkailijani. Sitruunaa aamupalaksi nauttinut, ja muutenkin työhönsä – ja elämäänsä – kyllästyneen näköinen eläkeikää lähentelevä rouvashenkilö, jonka pelkkä ulkoinen olemuskin jo huokuu virkamiesmäistä turhantärkeyttä ja yhteistyökyvyttömyyttä ja -haluttomuutta. Figures.

Päättäväisesti kuitenkin askellan tiskille valotaulun vaihduttua näyttämään minun vuoronumeroani. Esitän mukanani olevat dokumentit, ja asetan käteni mentaalisesti kyynärpäitä myöten ristiin. Aluksi kaikki näyttää menevän hyvin, ja virkailija tutkailee aikaisempaa tullauspäätöstä ja tilausvahvistusta, sekä kuuntelee selostustani siitä, kuinka olen nyt lunastamassa tuosta $300 USD:n tilauksestani sitä jälkimmäistä puolikasta. Kesken kaiken selkäni takaa marssii joku varastoheebo, joka nakkaa lähetykseni ohitseni tiskille virkailijani eteen. Virkailija huomaa paketin kanteen liimatun tarran, jolloin hänen silmistään näkee "lampun syttyvän", ja siitähän ne ongelmat sitten alkavatkin...

Jostain täysin käsittämättömästä syystä lähettäjä on kirjannut paketin kanteen seuraavan kuvan mukaiset tiedot:


Pyydän vielä kerran saada huomauttaa, että olin siis ostanut (ja luottokortilla maksanut) kaksi kelloa kappalehintaan $150 USD, sisältäen ilmaisen rahdin. Niinpä tuota taustaa vastaan ainoastaan packing slipin ensimmäinen rivi piti paikkansa. Seuraavien rivien olemassaoloa voi(n) vain arvailla. Ensin virkailija katsoo viimeistä riviä, ja ilmoittaa veron perusteeksi tuon $130 USD. En varsinaisesti vastusta, mutta rehellisyyden nimissä kertaan vielä kerran tilanneeni kaksi kelloa kappalehintaan $150 USD ilmaisella rahdilla, jotka tiedot käyvät ilmi virkailija edessä olevasta tilausvahvistuksesta, ja edellisestä puolikkaasta lähetyksestä kannetun veron olleen 24 %, eli 28,22 €. Niinpä nyt saapuneen lähetyksen jälkimmäisenkin puolikkaan veron tulisi mielestäni olla tuo sama 28,22 €.

Tämä selitykseni kaikuu kuitenkin kuuroille korville, kun virkailija huomaa pakettikortissa rahdin hinnaksi mainitun $15 USD, ja ilmoittaa että siitäkin pitäisi maksaa veroa. Yritän uudelleen selittää, etten tiedä miksi pakettikortissa niin lukee, koska alkuperäinen tilaukseni sisälsi maailmanlaajuisen ilmaisen rahdin, kuten tilausvahvistuksesta ilmi käy.


Virkailija kuitenkin jatkaa laput silmillä, ja ilmoittaa, että myös rahdista pitää maksaa vero, "koska rahti on eritelty pakettikortissa". Yritän jälleen selittää ja osoittaa tilausvahvistuksesta, etten ole koskaan maksanut rahdista mitään, enkä siten todellakaan aio maksaa siitä myöskään veroa!
- "Ei, ei," jatkaa virkailija, "et nyt ymmärrä. Rahdista on maksettava veroa, koska tässä lukee niin."
- "Ei, ei," on minun vuoroni yrittää, "et nyt ymmärrä. Kuten tilausvahvistuksestani käy ilmi, en ole koskaan maksanut rahdista senttiäkään, joten en TODELLAKAAN aio maksaa siitä myöskään senttiäkään veroa! Capisce?
Tätä nuotanvetoa jatkuu vielä hetken, kunnes päreeni palavat lopullisesti, ja pyydän saada virkailijan esimiehen nimen ja yhteystiedot asian jatkokäsittelyä varten. Nyrpeänä tätsy raapustaa esimiehensä nimen Post-It-lapulle ja lykkää sen eteeni.


"Matti Tuunanen", luen lapusta, mutta totean samalla myös puhelinnumeron saamisen oleellisesti helpottavan yhteydenottoani. Täti ottaa lapun takaisin, ja kirjoittaa siihen "6141". Kysyn numerosarjan tarkoitusta.
- "No se on Matin numero", vastaa täti.
- "Ai?", pääsee suustani, ja jatkan: "Varmahan en toki voi olla, mutta kokemusperäisenä arvauksena heittäsin, että tästä saattaa puuttua muutama numero..."
Täti ottaa lapun takaisin, kirjoittaa numerosarjan alkuun "90/", ja ojentaa lapun takaisin.
Kysyn lisättyjen merkkien tarkoitusta, ja saan vastaukseksi sen olevan heidän "vaihteen numero", josta Mattia voisi kysellä.

Tässä vaiheessa ehdin muutamassa sekunnin murto-osassa punnita mielessäni kolmea vaihtoehtoista reagointimallia.
1) Joko purskahdan itkuun, koska tämä virkailija kuvittelee, että Tullin sisäverkon lyhytvalintanumeroilla voi tosiaan soittaa myös talon ulkopuolelta,
2) Päräytän ilmoille hersyvän röhönaurun, koska tämä viheliäinen tupajäärä on jämähtänyt vuoteen 1996, jolloin Suomessa suoritettiin suuntanumerouudistus jonka yhteydessä tuo Uudenmaan suuntanumero 90 lakkasi olemasta, tai
3) Revin virkailijan korvistaan sen pienen lasissa olevan asiointireiän läpi siihen konttorin lattialle, ja kerron kuuluvalla äänellä selvästi artikuloiden ja tiettyjä asioita korostaen, mitä mieltä olen hänen "palvelustaan".

Kehitän kuitenkin yllämainittujen vaihtoehtoisten juonenkuljetusten kanssa samaan aikaan myös alitajuisen ja puolitahattoman neljännen vaihtoehdon, ja huuliltani purkautuukin äänekäs "Ei oo v***u todellista!" Jatkoksi totean, ettei kyse ole siitä näennäisen $15 USD:n rahtimaksun veroon aiheuttamasta muutaman euron lisälaskusta, vaan periaatteesta, ja virkamiesten virassaan harjoittamasta mielivallasta!

Tässä vaiheessa tuo tupajäärä kaappaa osan tiskillä olevista dokumenteista itselleen, ja toteaa "lähetyksen jäävän sitten tänne", koska "hänen työaikansa loppuu aivan juuri", ja että "hänellä on muutakin tekemistä". Minä puolestani vannon kräkkääväni tuon lapulle rustatun Matti Tuunasen puhelinnumeroarvoituksen, palaavani asiaan, ja toivotan tupajäärälle oikein hyvää loppuelämää...

Kotiin päästyäni googletan "Matti Tuunanen tulli", ja huomaan, että kyseinen henkilö on – ei enempää eikä vähempää – kuin tulliylitarkastaja, ja siten tuskin on tuon tupajäärän lähin esimies. Samalla selviää myös Matin matkapuhelinnumero.

Voihan olla, että huomenna keskusteltuani Matin kanssa puhelimessa, palaan Tullipostiin häntä koipien välissä ja maksan mukisematta aiheettomat verot myös rahdista, tai sitten saan vaatimaani oikeutta ja konsistenttia kohtelua, säästän jokusen euron ja saan vieläpä kaupanpäällisiksi hyvä mielen. Tupajäärän kustannuksella, tietenkin. Kyse on siis tuon parin euron sijaan periaatteesta, ja allergiastani virkamiesten mielivaltaa vastaan. Nähtäväksi jää miten äijän käy...

2 kommenttia:

  1. Vitulla päähän.

    VastaaPoista
  2. Playtech - New Zealand's #1 supplier of gaming equipment
    Playtech, an 1xbet app innovator 바카라 of jancasino.com software and services for online gaming deccasino and wooricasinos.info iGaming products, have partnered with supplier Casino.

    VastaaPoista