Kun kumisaapaskauppias kännykän valmisti

Nyt hei vittu taas ihan oikeesti!!!

Faijan alle vuoden vanhaan karvalakki-Nokialaiseen (Asha 301) oli tullut tänään ruudulle ilmoitus saatavilla olevasta uudesta ohjelmistopäivityksestä. "Asennetaanko?" Faija vastas kyllä, softa latautui, asentui ja puhelin käynnistyi uudestaan. Lopputulos oli se, että kaikki kuuluvuustolpat katosivat, eikä puhelimella voinut enää soittaa, eikä vastaanottaa puheluja, eivätkä viestitkään kulkeneet kumpaankaan suuntaan.

Suoraan Perkeleestä olevan valikkojumpan jälkeen sain ongittua luurista esiin tiedon, että tämä "uusi" firmis-versio oli päivätty viime vuoden heinäkuulle! MitVit??!

Ajattelin yrittää suorittaa ohjelmistopäivityksen uudestaan, mutta sinä maanantaina kun Nokian ohjelmistonpäivityslogiikkaa koodattiin, oli siitä vastaava ingenjöör ilmeisesti kimpoillut keskivertoa tuhdimman dagen efterin kourissa, ja onnistunut luomaan verenpainetta oikein mukavasti kohottavan infinite loopin.

Kyseinen puhelinmalli tukee ainoastaan FOTA-menetelmää (Firmware Over The Air), eli firmiksen saisi päivitettyä vain matkapuhelinverkon yli. Päivitys tietokoneen ja Nokia Suiten, tai vaikkapa luurin kyljessä olevan muistikortinlukijan kautta eivät siis tulleet kyseeseen. Rakkine ei tue myöskään WLAN-yhteyksiä, joten sekin oli no go. No, päivitys 3G:n yli oli hiukan hankalaa, koko vimpain kun kieltäytyi liittymästä yli päätään minkään v***n valtakunnan verkkoon!

Tuskastuttavan valikkorumban jälkeen sain kuin sainkin vimpaimen vihdoin liittymään verkkoon manuaalisella operaattorihaulla. Mutta vain hetkeksi. Kuuluvuustolpat heiluivat muutaman sekunnin äärestä laitaan sporadisesti kuin se kuuluisa hullun mulkku siellä mielettömän /C:ssä. Viisi tolppaa, kaksi tolppaa, neljä tolppaa, kaksi tolppaa, ei yhtään tolppaa. Aaarghhh!

Liekö koodaajalta päässyt krapulainen värihaukotus näppikselle juuri kriittisellä hetkellä, vai onko kyseessä sittekin vain kouriintuntuva osoitus nokialaisten sysipaskasta käyttöliittymäsuunnittelusta ja "juuser ikspiriönssistä", mutta joka tapauksessa paras yllätys oli säästetty viimeiseksi.

Valikkokohta, josta päivityksen voisi YRITTÄÄ suorittaa, oli ylipäätään valittavana VAIN jos puhelin EI ollut verkkoyhteydessä. Kyllä, luit oikein. Heti, jos luurin sai vimmatun valikkojumpan ja manuaalisen operaattorihaun jälkeen liittymään verkkoon edes muutamaksi ohi kiitäväksi hetkeksi, oli tuo päivitystä tarjoava valikkokohta harmaana, mutta samalla hetkellä kun verkkoyhteys jälleen katosi, tuli valikko uudestaan valittavaksi. Tätä luonnollisesti seurasi virheilmoitus: "Päivitys ei onnistunut, ei verkkoyhteyttä." SIISMITÄVITTUA??!?

Eikä tuosta perkeleen muovisesta romusta ole edes kirjepainoksi, se kun painaa hädin tuskin sataa grammaakaan.
En oo IHAN hirveen yllättynyt, että tuon kumisaapasvalmistajan matkapuhelinbisnekset meni "snadisti" suoleen!!! Just tällä hetkellä eniten vituttaa kaikki.

Lopuksi ehdotan, että FOTA uudelleennimetään FuckYou-Over-The-Airiksi.

Paska homma

VASTUUVAPAUSLAUSEKE:
Luet seuraavan avautumisen täysin omasta vapaasta tahdostasi, eikä allekirjoittanut siten ota mitään vastuuta. Mistään.
Ei siitäkään, että joudut ehkä nielemään aamupalasi toistamiseen, tai siitä, että joudut mahdollisesti huollatamaan aamukahvin kasteleman näppäimistösi tai näyttösi.


Voisiko joku selittää tällaiselle (ainakaan ihan niitä kaikkia) kouluja käymättömälle tollolle, että mikä helvetti siinä on, ettei hotellihuoneiden vessojen varustukseen kuulu wc-harjaa??!?

Onko omien skid markien poistaminen vain yksinkertaisesti hotellivieraan arvolle täysin sopimatonta, onko rispaiseksi rusikoitu ja kikkareinen, hieman kellertävä vessaharja muodostunut hotellivieraiden keskuudessa yht'äkkiä kovinkin suosituksi "matkamuistoksi", vai mikä vitun logiikka tämän maailmanlaajuisen salaliiton taustalla oikein piilee? Kymmenestä tämän reissun varrelle osuneesta hotellista vain kahdesta moinen kapistus löytyi.

Itse kyllä mieluusti siivoaisin jälkeni, varsinkin jos ei satu asuttamaan huonetta yksin, mutta kun asianmukaisia työkaluja ei vain ole tarjolla. Kaiken maailman bodiloussöneitä, sampoita, hoitoaineita, partahöyliä, hammasharjoja ja jotain perkeleen hajusteita ja suihkumyssyjä sen sijaan kyllä notkuu vessan hyllyt pullollaan! Stna.

Harkitsin jo pariin otteeseen jopa käyttäväni (hotellin tarjoamaa) hammasharjaa luovasti, mutta ajatus joutua loppusijoittamaan savinen Oral-B huoneen puolella sijaitsevaan roskakoriin hillitsi hieman siivousintoani...

Joistain vessoista sentään löytyy käsisuihku, mutta kun sen veden"paine" tuntuu useimmiten uhmaavan jopa maan vetovoimaa, lähtisivät tahrat posliinista todennäköisesti ennemmin vaikkapa niitä vain riittävän pitkään hieman pistävämmin tuijottamalla.

Ja niissä suihkuissa joissa painetta on, on sitä sitten sen verran, että lopputulos sillä kuraista posliinia sohiessasi on sama, kuin että käynnistäisit suljetussa tilassa suklaakastiketta ruiskivan sprinklerin...

Ja jos taas ilman "koeajoa" - ja siten vastoin parempaa tietoasi - päätät esimerkiksi suorittaa alapesun (mikä lienee kuitenkin sen alkuperäinen käyttösovellus) kyseisellä Kärcherillä, pitää tuo 300 baria näppärästi huolen siitä, että kyytiä eivät saa ainoastaan roiskeet persposkissasi, vaan vaikutus (ja tunne) intiimikarvoitukseen on sama kuin epilaattorilla, ja nahkankin sillä saa vielä kivasti verinaarmuille ja rullalle.
Mie romahan.


- Posted using BlogPress from my iPhone

Location:Singapore

Matti hoitaa

Tänään se sitten tapahtui. Otin puhelun suoraan leijonan luolaan. Valmistauduin puheluun huolellisesti skannaamalla kaikki asiaan liittyvät asiakirjat yhdeksi pdf-tiedostoksi, ja liittämällä sen valmiiksi kirjoitettuun, vain osoitetta vailla olevaan sähköpostiviestiin. Näin ollen, mikäli Matti olisi halunnut tutustua asiaan tarkemmin, olisi tarvittu vain hänen sähköpostiosoitteensa lisääminen ja Send-napin painallus.

Puheluun vastaa hämmästyksekseni hyvin rennon ja jopa huolettoman oloinen mies. Esittelen itseni, ja ryhdyn alustamaan puheluni syytä, kun Matti keskeyttää minut ja toteaa "Ai juu, tästähän puhuttiinkin tuossa aamupäivällä, mutta kerro toki lisää". Kertaan eilisen tapahtumat rauhallisesti ja seikkaperäisesti, ja totean lopuksi virkailijan mielestäni toimineen väärin, enkä siten siis ollut halukas maksamaan perusteetonta veroa.

Matti kertoo virkailijan näyttäneen hänelle tuota eilisen tekstini ylimmässä kuvassakin ollutta valokopiota nyt saapunen kellon pakkauksesta. Yksissä tuumin toteamme ettei paketin päälle kirjaillussa laskelmassa ole mitään järkeä, eihän se pitänyt edes paikkaansa. Tietenkin virkailija oli jättänyt näyttämättä tuon hänelle esittelemäni tilausvahvistuksen, olihan hän eilen kieltäytynyt itsekin katsomasta, lukemasta ja ymmärtämästä lukemaansa. Kertasin kuitenkin kyseisen dokumentin olemassaolon, ja mitä siinä lukee. Kuulemansa perusteella Matti totesi virkailijan todennäköisesti tosiaan toimineen väärin, pyysi hänen toimintaansa anteeksi, ja pahoitteli hukkareissuani. Ja jotta ajoa ei tulisi lisää, neuvoi hän minua tekemään tullausilmoituksen heidän nettipalvelussaan, jolloin paketti kuljetettaisiin minulle veloituksetta joko lähipostiin, tai jopa kotiin asti. Kehoittipa hän minua vielä soittamaan hänelle uudestaan mikäli verkkotullaus ei jostain syystä onnistuisi (nyt kun "tullaus oli jo aloitettu"), niin hän kyllä pitäisi huolta että saisin pakettini.

Siis mitä v***ua??!? (0_o) Matti Tuunanen on varmasti kaikkien aikojen mukavin ja asiallisin viranomainen, ja todellakin mies paikallaan! Verkkotullaus on nyt suoritettu, ja valuuttakurssieron takia verot tulivat jopa halvemmaksi kuin edellisessä kellossa. Niinpä jään nyt siis vain odottelemaan että Posti kiikuttaa paketin ovelleni... ;)

P.S. Ja se tupajäärä saisi mun puolesta istua peukaloonsa.

Kuhiseva tullivirkailija

Rakas vitutusblogini, koska edellisestä päivityksestä on ehtinyt kulua jo pieni ikuisuus, voitaneen vetää johtopäätös, että viime aikoina asiat vain ovat menneet "liian hyvin", jotta olisi kertynyt mitään päivitettävää.

Tänään vitutuskynnys kuitenkin ylittyi siinä määrin, että nyt vain on aivan pakko avautua; tästä lähtee!

(Pohjatiedoksi sen verran, että osallistuin kohta jo puolitoista vuotta sitten Kickstarter.com-sivustolla Pebble-nimiseen älykelloprojektiin. Vaikka hieman varsinaisesta rahoitusvaiheesta myöhästyinkin, pääsin kuitenkin jättämään tilaukseni preorder-statuksella, eli saisin kelloni ennen kuin se päätyy normaaliin myyntiin kauppojen hyllyille. Hinta oli $150 USD/kpl sisältäen maailmanlaajuisen ilmaisen rahdin. Tilasin kelloja samantien kaksi, mustan ja valkoisen, tilauksen yhteissumman ollessa siten siis $300 USD.)

Sain kesäkuun puolivälin tienoossa ilmoituksen, että Kickstarter.comin kautta tilaamistani kahdesta kellosta toinen, musta, olisi noudettavissa asianmukaisten muodollisuuksien hoitamisen jälkeen Helsinki-Vantaan Tullipostista. Koska luottokorttiveloitus ostosta oli tapahtunut jo aikapäivää sitten, eikä maksusuoritus siten enää näkynyt verkkopankissani (josta olisin voinut ottaa tulosteen), marssin Tullipostiin 17.6. mukanani netistä valmistajan/myyjän sivuilta printtaamani tilausvahvistus (jonka Tulli omassa "Tulliselvitettävän lähetyksen saapumisilmoituksessaan" mainitsee tullaukseen tarvittavana/kelpaavana asiakirjana). Tästä tilausvahvistuksesta käy selvällä amerikanmurteella ilmi, että olen tilannut kaksi kelloa, à $150 USD, ja että tilaukseen kuuluu maailmanlaajuinen ilmainen rahti. Niinpä asiallinen virkailija muuntaa dollarit euroiksi, tekee nopean laskutoimituksen ja laskuttaa veroa 24 %, jonka maksan mukisematta ja jatkan matkaani paketti kainalossani.

Saan mukaani tullauspäätöksen ja kuitin maksustani, sekä virkailijalta evästyksen ottaa tämä maksukuitti mukaan kun tulen hakemaan myöhemmin saapuvaa toista kelloani. Näin minua tuolloin palveleva, mahdollisesti eri virkailija, voisi vain kopioida tuon edellisen toimenpiteen, jolloin asiointini nopeutuisi ja hänen työtaakkansa helpottuisi. Kuulostaa hyvin epävirkamiesmäiseltä, mutta ehkä juuri sen vuoksi myös erittäin järkeenkäyvältä ja johdonmukaiselta...

Nyt pari kuukautta myöhemmin, saan vihdoin ilmoituksen myös tuon jälkimmäisen kellon saapumisesta Tullipostiin. Siis vain "läpihuutotullaus" ja paketti olisi minun, muistan ajatelleeni. Luonnollisesti Tulliposti on kaikista muista posteista poiketen – omaakin työaikaani noudatellen – auki vain "virka-aikaan", eli arkisin välillä 8-16. Paitsi keskiviikkoisin, jolloin aukioloaika on 10-18. Niinpä keskiviikko on ainoa päivä viikossa jolloin pääsisin lähetykseni noutamaan tekemättä erikoisjärjestelyjä oman työaikani suhteen. Valmistauduin siis illalla ennen nukkumaanmenoa tämänpäiväiseen tullipostikeikkaan huolellisesti ottamalla esille sekä edellisellä kerralla käyttämäni/näyttämäni tilausvahvistuksen (tilauksen arvon osoittamiseksi), että edellisen virkailijan kehotuksesta silloisen tullauspäätöksen/laskun.

Niinpä tänään marssin Tullipostiin noin puoli kuudelta, haen ensimmäiseltä tiskiltä jonotusnumeron, ja jään penkeille kännykkää näppäillen odottelemaan vuoroani ja pääsyä toiselle tiskille tullamaan lähetystäni. Kun vuoroni koittaa, huomaan olevani päivän viimeinen asiakas, ja niinpä osa omista asiakkaistaan selvinneistä virkailijoista alkaa jo laskea kassojaan ja pakkailemaan kamojaan. Vaikka kyseessä pitäisi olla pelkkä rutiinitoimenpide, silti kurkkuuni nousee pala kun näen oman virkailijani. Sitruunaa aamupalaksi nauttinut, ja muutenkin työhönsä – ja elämäänsä – kyllästyneen näköinen eläkeikää lähentelevä rouvashenkilö, jonka pelkkä ulkoinen olemuskin jo huokuu virkamiesmäistä turhantärkeyttä ja yhteistyökyvyttömyyttä ja -haluttomuutta. Figures.

Päättäväisesti kuitenkin askellan tiskille valotaulun vaihduttua näyttämään minun vuoronumeroani. Esitän mukanani olevat dokumentit, ja asetan käteni mentaalisesti kyynärpäitä myöten ristiin. Aluksi kaikki näyttää menevän hyvin, ja virkailija tutkailee aikaisempaa tullauspäätöstä ja tilausvahvistusta, sekä kuuntelee selostustani siitä, kuinka olen nyt lunastamassa tuosta $300 USD:n tilauksestani sitä jälkimmäistä puolikasta. Kesken kaiken selkäni takaa marssii joku varastoheebo, joka nakkaa lähetykseni ohitseni tiskille virkailijani eteen. Virkailija huomaa paketin kanteen liimatun tarran, jolloin hänen silmistään näkee "lampun syttyvän", ja siitähän ne ongelmat sitten alkavatkin...

Jostain täysin käsittämättömästä syystä lähettäjä on kirjannut paketin kanteen seuraavan kuvan mukaiset tiedot:

Pyydän vielä kerran saada huomauttaa, että olin siis ostanut (ja luottokortilla maksanut) kaksi kelloa kappalehintaan $150 USD, sisältäen ilmaisen rahdin. Niinpä tuota taustaa vastaan ainoastaan packing slipin ensimmäinen rivi piti paikkansa. Seuraavien rivien olemassaoloa voi(n) vain arvailla. Ensin virkailija katsoo viimeistä riviä, ja ilmoittaa veron perusteeksi tuon $130 USD. En varsinaisesti vastusta, mutta rehellisyyden nimissä kertaan vielä kerran tilanneeni kaksi kelloa kappalehintaan $150 USD ilmaisella rahdilla, jotka tiedot käyvät ilmi virkailija edessä olevasta tilausvahvistuksesta, ja edellisestä puolikkaasta lähetyksestä kannetun veron olleen 24 %, eli 28,22 €. Niinpä nyt saapuneen lähetyksen jälkimmäisenkin puolikkaan veron tulisi mielestäni olla tuo sama 28,22 €.

Tämä selitykseni kaikuu kuitenkin kuuroille korville, kun virkailija huomaa pakettikortissa rahdin hinnaksi mainitun $15 USD, ja ilmoittaa että siitäkin pitäisi maksaa veroa. Yritän uudelleen selittää, etten tiedä miksi pakettikortissa niin lukee, koska alkuperäinen tilaukseni sisälsi maailmanlaajuisen ilmaisen rahdin, kuten tilausvahvistuksesta ilmi käy.

Virkailija kuitenkin jatkaa laput silmillä, ja ilmoittaa, että myös rahdista pitää maksaa vero, "koska rahti on eritelty pakettikortissa". Yritän jälleen selittää ja osoittaa tilausvahvistuksesta, etten ole koskaan maksanut rahdista mitään, enkä siten todellakaan aio maksaa siitä myöskään veroa!

- "Ei, ei," jatkaa virkailija, "et nyt ymmärrä. Rahdista on maksettava veroa, koska tässä lukee niin."

- "Ei, ei," on minun vuoroni yrittää, "et nyt ymmärrä. Kuten tilausvahvistuksestani käy ilmi, en ole koskaan maksanut rahdista senttiäkään, joten en TODELLAKAAN aio maksaa siitä myöskään senttiäkään veroa! Capisce?

Tätä nuotanvetoa jatkuu vielä hetken, kunnes päreeni palavat lopullisesti, ja pyydän saada virkailijan esimiehen nimen ja yhteystiedot asian jatkokäsittelyä varten. Nyrpeänä tätsy raapustaa esimiehensä nimen Post-It-lapulle ja lykkää sen eteeni.

"Matti Tuunanen", luen lapusta, mutta totean samalla myös puhelinnumeron saamisen oleellisesti helpottavan yhteydenottoani. Täti ottaa lapun takaisin, ja kirjoittaa siihen "6141". Kysyn numerosarjan tarkoitusta.

- "No se on Matin numero", vastaa täti.

- "Ai?", pääsee suustani, ja jatkan: "Varmahan en toki voi olla, mutta kokemusperäisenä arvauksena heittäsin, että tästä saattaa puuttua muutama numero..."

Täti ottaa lapun takaisin, kirjoittaa numerosarjan alkuun "90/", ja ojentaa lapun takaisin.

Kysyn lisättyjen merkkien tarkoitusta, ja saan vastaukseksi sen olevan heidän "vaihteen numero", josta Mattia voisi kysellä.

Tässä vaiheessa ehdin muutamassa sekunnin murto-osassa punnita mielessäni kolmea vaihtoehtoista reagointimallia.

1) Joko purskahdan itkuun, koska tämä virkailija kuvittelee, että Tullin sisäverkon lyhytvalintanumeroilla voi tosiaan soittaa myös talon ulkopuolelta,

2) Päräytän ilmoille hersyvän röhönaurun, koska tämä viheliäinen tupajäärä on jämähtänyt vuoteen 1996, jolloin Suomessa suoritettiin suuntanumerouudistus jonka yhteydessä tuo Uudenmaan suuntanumero 90 lakkasi olemasta, tai

3) Revin virkailijan korvistaan sen pienen lasissa olevan asiointireiän läpi siihen konttorin lattialle, ja kerron kuuluvalla äänellä selvästi artikuloiden ja tiettyjä asioita korostaen, mitä mieltä olen hänen "palvelustaan".

Kehitän kuitenkin yllämainittujen vaihtoehtoisten juonenkuljetusten kanssa samaan aikaan myös alitajuisen ja puolitahattoman neljännen vaihtoehdon, ja huuliltani purkautuukin äänekäs "Ei oo v***u todellista!" Jatkoksi totean, ettei kyse ole siitä näennäisen $15 USD:n rahtimaksun veroon aiheuttamasta muutaman euron lisälaskusta, vaan periaatteesta, ja virkamiesten virassaan harjoittamasta mielivallasta!

Tässä vaiheessa tuo tupajäärä kaappaa osan tiskillä olevista dokumenteista itselleen, ja toteaa "lähetyksen jäävän sitten tänne", koska "hänen työaikansa loppuu aivan juuri", ja että "hänellä on muutakin tekemistä". Minä puolestani vannon kräkkääväni tuon lapulle rustatun Matti Tuunasen puhelinnumeroarvoituksen, palaavani asiaan, ja toivotan tupajäärälle oikein hyvää loppuelämää...

Kotiin päästyäni googletan "Matti Tuunanen tulli", ja huomaan, että kyseinen henkilö on – ei enempää eikä vähempää – kuin tulliylitarkastaja, ja siten tuskin on tuon tupajäärän lähin esimies. Samalla selviää myös Matin matkapuhelinnumero.

Voihan olla, että huomenna keskusteltuani Matin kanssa puhelimessa, palaan Tullipostiin häntä koipien välissä ja maksan mukisematta aiheettomat verot myös rahdista, tai sitten saan vaatimaani oikeutta ja konsistenttia kohtelua, säästän jokusen euron ja saan vieläpä kaupanpäällisiksi hyvä mielen. Tupajäärän kustannuksella, tietenkin. Kyse on siis tuon parin euron sijaan periaatteesta, ja allergiastani virkamiesten mielivaltaa vastaan. Nähtäväksi jää miten äijän käy...

Pikaruoka vie kuulon?

Älkää käsittäkö väärin. Tytöt ovat ihan kivoja. Voisi jopa sanoa että tykkään tytöistä. Mutta jokin näissä juuri ja juuri Clearasil-tuubeistaan vieroittautuneissa, koulunkäynnin sijasta päätyökseen Las Vegasin valloituksesta, Playboy-kuvauksista ja omasta tv-sarjasta haaveilevissa teinitytöissä – taitaapa joku heitä "pissiksiksikin" kutsua – ärsyttää.

Kuitenkin siihen asti, mutta vain siihen asti, kunnes heidän unelmansa kansainvälisestä megatähteydestä aivan lähitulevaisuudessa toteutuu, he tuntuvat voittopuolisesti jostain syystä hakeutuvan – tai ajautuvan – pikaruokaketjujen asiakaspalvelutehtäviin. Tosin tuostakin yhdyssanahirviöstä suurin osa heistä on kykenevä sisäistämään ainoastaan viimeisen sanan, "tehtävä"; jotain siellä työpaikalla olisi siis tehtävä. "Asiakkaasta" tai "palvelusta" päästään tässä yhteydessä harvemmin puhumaan.

En väitä, että asiakas ei tulisi heiltä huomioiduksi, tai että he olisivat välttämättä töykeitä, mutta yllättävän usein melko yksinkertaiset asiat tuottavat kyllä ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Kuten esimerkiksi lauseen tuottaminen, joka olisi jo suorastaan pissisten tavaramerkiksi muodostuneesta pistävästi sihisevästä "štadin äššäštä" ja nenään honottavasta puhetyylistä huolimatta tunnistettavissa suomen kieleksi. Puhumattakaan asiakkaan tilauksen vastaanottamisesta, sen kuuntelemisesta ja kuullun sisäistämisestä!

Olen asioinut eräässä amerikkalaista alkuperää olevassa, täytettyjä patonkeja myyvässä ravitsemusliikkeessä verrattain tiheään sen jälkeen, kun se jo useampi vuosi sitten Suomeen rantautui. Näin ollen minulle asiakkaanakin on jo muotoutunut oma vakiintunut rutiinini tilausta tehdessäni. Niille, jotka eivät tiedä mistä konseptissa on kysymys, kerrottakoon, että tilausprosessi etenee seuraavasti:

- Valitse haluatko 15 cm vai 30 cm pitkän patongin
- Valitse haluamasi 'leipälaatu' muutamasta vaihtoehdosta (vaalea, graham, pitsamaustettu, jne.)
- Valitse valitsemaasi leipään haluamasi 'täytesetti' useammasta vaihtoehdosta (paahtopaisti, kana teriyaki...)
- Kerro haluatko valitsemiesi täytteiden lisäksi myös juustoa.
- Aikaisemmin sait myös päättää haluatko että patonkisi paahdetaan, ja oli listalla muutama 'automaattisesti paahdettava' mallikin. Nykyään pitää olla tarkkaavainen ja nopea, jos meinaa ehtiä estämään patonkinsa joutumisen uuniin...
- Kerro minkä kastikkeen haluat patonkiisi (Thousand Islands, sinappikastike, öljy, viinietikka, BBQ...)
- Kerro mitä vihanneksia/kasviksia haluat täytteeksi (tomaatti, suolakurkku, paprika, oliivi, jalopeño...)

Kyse ei siis varsinaisesti ole mistään rakettitieteestä.

Seuraava keskustelu käytiin pari päivää takaperin edellä mainitun pikaruokaravintolan tiskin takana seisseen asiakaspalveluhenkilön kanssa, eikä kyseessä todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun asioin samoissa merkeissä keskittymishäiriöstä kärsivän teiniprinsessan kanssa. Ei siis tämän saman, mutta tuntuu, että heitä on joka toimipisteessä ainakin yksi.

Teen tilaukseni: - Pitkä (30 cm), vaalea (leipä), Spicy Italian, kiitos.
"Lissu" asettelee kyseiseen patonkiin kuuluvat lihatäytteet leivälle.
- Tuleeks juusto?, Lissu kysyy, ja kääntyy samalla laittaakseen patongin uuniin paahtumaan.
- Juusto tulee, mutta ei paahdeta.
- Ai ei paahdeta?, Lissu hölmistyy, kääntyy takaisin, ja unohtaa laittaa patonkiin pyytämäni juuston.
- Mikä kastike?, kysyy Lissu.
- Runsaasti öljyä ja viinietikkaa, vastaan.
- Mikä muu kastike?
- Ei muuta, kiitos. Jos olisin halunnut jonkun muunkin kastikkeen, olisin todennäköisesti maininnut siitä asiaa äsken kysyessäsi, mutisen itsekseni.
- Mitkä vihannekset?, kuuluu seuraava kysymys, Lissun jo aloittaessa salaatin latomisen patongille.
- Kaikki, vastaan, ja muistutan samalla unohtuneesta juustosta.
- Entäs oliivi ja jalapeño?
- Juu, ja molempia reilusti, vastaan, ja jatkan mutisemalla että eikös ne tavallaan sisälly niihin "kaikkiin vihanneksiin"...
Seuraan leipäni valmistumista, kunnes päästään oliiveihin ja jalopeñoon. Saan molempia pari ujoa rinkulaa.
- Niitä piti olla reilusti, muistutan, saaden vastineeksi nyrjähtäneen ilmeen, puoli huolimattoman käden heilautuksen vihanneskulhoista patongin suuntaan, sekä nyrpeän kysymyksen: "Noonksnyhhyvä?"
- Joo...
- Jamikäsekastikeoli?
- Ö-l-j-y ja v-i-i-n-i-e-t-i-k-k-a.
Koska molempia annosteltiin melko ohuella otteella, muistutan kastikevaihtoehtoa kysyttäessä pyytäneeni niitä runsaasti. Tässä vaiheessa luen Lissun silmistä olevani vittumainen asiakas, ja samalla näen kuinka hänen tähän asti ilmeisen vajaassa kanootissaan intiaanit rupeavat käymään kuumana kuin John Waynen länkkärissä konsanaan.
- Tuleeks mukaan, vai syötsä täällä?
- Mukaan, kiitos.
Lissu käärii patongin suojapaperiin.
Muistutan häntä muovipussista johon mukaan otettavat patongit yleensä sujautetaan, maksan ja poistun...

Matkalla kotiin poikkeamme vielä kultaisten kaarien edustaman pik... perheravintolan autokaistalla, koska vaimoni teki mieli hampurilaista. Hän vuorostaan lausuu tilauksensa kaistan alussa olevaan pömpeliin:

- Mitäs teille?, kysyy ääni pömpelissä.
- McFeast-ateria Cokiksella.
- Okei. *näppäilee kassakonetta* Millä juomalla?
- Ööö... Cokisella?
Muutaman minuutin takaisen patongintilausepisodin jälkeen tämä vääjäämättä kirvoitti spontaanin naurunröhähdyksen.
- 6,50 € ja toinen luukku, neuvoo pönttö.
Kurvaamme muutaman metrin nurkan ympäri kohti toista luukkua, kun matkamme katkeaa ensimmäiselle luukulle:
"Teille oli McFeast-miili colalla? Se ois sit 6,50 €".

En kykene pidättelemään suustani purkautuvaa mutinaa. Se oli jotain ensimmäisestä ja toisesta luukusta, sekä siitä miten vaikeaa numeroiden yksi ja kaksi erottaminen toisistaan kieltämättä on. Reilusti yli puolet vastaavista kerroista hampurilaispussista ei kotiin päästyäsi löydy myöskään pyytämiäsi ketsuppia, pippuria tai muita mausteita. Tahika pilliä, jonka kuvittelisi olevan jotensakin automaatio.

Sanovat, että olisi hyvä osata kävellä ennen kuin yrittää juosta. Niinpä olettaisin, että kyvystä kuunnella, sisäistää ja toimia annettujen ohjeiden mukaan, saattaisi olla näille tyttösille jopa hyötyä heidän matkallaan maailmanvalloitukseensa.

Onneksi omaa oloani – ainakin hetkellisesti – helpottaa se, että erään einesruokavalmistajan slogan tuntuisi pitävän paikkansa...

"Hyvä ruoka. Parempi mieli."

Tällä hetkellä. Obviously.

Tunnustaudun autoharrastajaksi, ja silloin kun ei tule ropattua oman auton kimpussa, seuraan autourheilua vaikkapa televisiosta. Varsinkin Formula ykkösiä tulee seurattua, vaikkakin heikohko suomalaismenestys Räikkösen siirryttyä ralliin onkin saanut minut avaamaan vastaanottimen sunnuntai-iltapäivisin entistä harvemmin.

Harventuneista seurantakerroista huolimatta eräs – sinänsä erittäin asiantuntevien, ja viihdyttävienkin – MTV Maxin formulakommentaattoreiden viljelemä sananparsi on ruvennut jyrsimään jopa siinä määrin, että lähetystä tekisi mieli seurata ääni mykistettynä. Tosin silloin kilpailutilanteiden ja -tapahtumien seuraaminen kieltämättä vaikeutuisi melkoisesti; kerrotaanhan paikan päällä istuvien katsojienkin kuuntelevan selostusta korvalappuradioistaan pysyäkseen perillä radan tapahtumista...

Kun seurasin eilistä Singaporen GP:n lähetystä tv:stä, ja kilpailun 61:stä kierroksesta oli ajettu 41, ylittyi ärsytyskynnykseni jo siinä määrin että rupesin pitämään tukkimiehenkirjanpitoa. Tuo korvissani jo lähes kirosanaksi muodostunut sanapari on "tällä hetkellä". Ruutulipun heiluessa olin saanut kirjattua 16 osumaa. Vaikka saattoi siinä muutama lipsahtaa kirjaamattakin. Selostajat siis kertoivat lähes kerran joka kierroksella jotain tapahtuvan juuri "tällä hetkellä". Miksi helvetissä?!?

"- Alonso ajoi tällä hetkellä kilpailun nopeimman kierroksen."
"- Nico Rosberg on tällä hetkellä viidentenä."
"- Hamilton on tällä hetkellä MM-pisteissä kolmannella sijalla."
"- Kovalainen on noussut lähtöruudustaan viisi sijaa, ja on tällä hetkellä 14:sta."

KOSKAS SITTEN, JOS EI "TÄLLÄ HETKELLÄ"? Eikö se ole oletusarvo ja jo itsestään selvää, että suoraa lähetystä selostettaessa tapahtumat ajoittuvat "tähän hetkeen", joten miksi sitä pitää hokea joka toisessa lauseessa? Jos "tällä hetkellä" jätettäisiin lauseesta pois, tarkoittaisiko se selostajien mielestä sitä, että katsojat voisivat luulla heidän kommentoivan esimerkiksi kahdenkymmenen kierroksen takaisia tapahtumia? Siinä tapauksessa kommentin informaatioarvo ja relevanssi olisi tosin saattanut jo muutenkin hieman kärsiä...

Ei mäkihyppyselostajakaan kerro Janne Ahosen istuvan tällä hetkellä lähtölavalla, tällä hetkellä laskevan alas vauhdinottomäkeä, olevan tällä hetkellä hyppyrin nokalla, tällä hetkellä puolessa välissä ilmalentoaan, ja tällä hetkellä hän laskeutuu mäkimonttuun. Hypyn jälkeisissä kokonaistuloksissa Janne on tällä hetkellä toisena.

Toinen formulistien suussa ilmeisen hyvälle maistuva sana on englannin kielen "obviously" (suom. ilmeisesti, selvästi, tietysti, tietenkin). Tämän sanan viljelemiseen 'syyllistyvät' etenkin äidinkielenään jotain muuta kuin englantia puhuvat kuljettajat. Erittäin ahkerasti sitä tuntuvat viljelevän eräs "energinen" saksalainen nuoren polven kuljettaja, sekä eräs pankin sponsoroima espanjalainen. Se näyttää olevan formulakuskien oma, amerikkalaisten puheessaan tiuhaan viljelemien – mutta mitään varsinaisesti tarkoittamattomien – "you know" tai "like" -täytesanojen vastineensa, jonka voi sujauttaa mihin väliin tahansa.

'Ongelma' vain on siinä, että koska "obviously" ei ole vain merkityksetön hokema, vaan sanalla kuitenkin on merkitys, kertaavat kuljettajat kilpailun jälkeisessä haastattelussa radan tapahtumia tai vaikkapa autonsa toimintaa tahtomattaan tai tarkoittamattaan "itsestäänselvyyksinä". Jotain siis tapahtui selvästi, tietysti, tai tietenkin, vaikka tarkoitus saattoi olla vain kertoa yksinkertaisesti mitä tapahtui. Tai sitten pitäisi ainakin perustella miksi joku tapahtuma oli kuljettajan mielestä niin itsestään selvä.

"-Jouduimme ajamaan samalla etusiipiprofiililla kuin viime kisassa, joka tietenkin vaikutti iskukykyyni."
Miksi ja miten niin "tietenkin"? Oliko kaikilla muilla talleilla uusi siipiprofiili tässä kilpailussa? Oliko tallin edellinen siipiprofiili huono, viallinen, vaarallinen tai vanhanaikainen, vai eikö se vain jostain syystä sopinut tälle radalle?

Asiat, jotka eivät – ainakaan maallikoille – ole itsestäänselvyyksiä, kaipaavat selityksen, ja toisaalta itsestään selviä itsestäänselvyyksiä ei tarvitse alleviivata.

Meneillään olevat tapahtumat tapahtuvat "tällä hetkellä". Obviously.

Oikein kirjoitus

Olen jo vuosia ihmetellyt että miten se voi olla niin p*rkeleen vaikeaa? Nimittäin oikeinkirjoitus.

Newsweek-lehti valitsi Suomen hiljattain maailman parhaaksi maaksi. Olkoonkin, että Suomen pisteet olisivat oikeuttaneet 'vain' kakkossijaan, koska lehti teki alunperin ilmeisen munauksen pistelaskussa sotkemalla Suomen ja Sveitsin pisteet keskenään. Tätä sitten kaikessa hiljaisuudessa korjailtiin lisäämällä Suomelle ylimääräisiä pisteitä joita ei monimutkaiseksi kuvaillun pistelaskujärjestelmän mukaan olisi ollut edes mahdollista saada tai saavuttaa (Suomi sai korjatussa pistelaskussa 'koulutuksesta' 102 pistettä, maksimin ollessa 100)!

Kyseisessä vertailussa maailman parhaasta maasta yhtenä arvosteluperusteena oli siis koulutus. Tulosten perusteella suomalainen koulutusjärjestelmä on maailman paras, ja täytyyhän sen olla todella hyvä, jos sille kerran myönnetään kaksi pistettä yli maksimin! Koulutuksesta saatu tulos perustuu Suomen perinteisesti hyvään menestykseen niin sanotussa PISA-testissä. Kyseessä on kansainvälisesti standardoitu testi 15-vuotiaiden koulumenestyksen mittaamiseen.

PISA-testin yhtenä osa-alueena on sen kotisivujen (www.pisa.oecd.org) mukaan "Reading Literacy" – suoraan suomennettuna "lukulukutaito" – eli luetun ymmärtäminen. Kyllähän suomalaiset lukea osaavat, mutta kirjoittaminen – ja varsinkin oikeinkirjoittaminen – onkin sitten todella monelle todella vaikeaa!

Jos PISA-testin yhdeksi osa-alueeksi otettaisiin lukemisen sijasta kirjoittaminen, ja sen joutusi suorittamaan tuo samainen sms-/Mese-/Fece-/Twitter-/irc-/chat-sukupolvi jolle testi nytkin on suunnattu, veikkaanpa, että Suomi saisi heittää hyvästit totutun kaltaisille pistesaaliille... Sen verran luokatonta on nykynuorison – ja suureksi hämmästyksekseni myös monien ikäisteni, 80-luvun alussa koulunkäyntinsä aloittaneiden, ja jopa tätäkin vanhempien ikäluokkien – kyky tuottaa kirjoitettua tekstiä!

En ole suomen kielen maisteri, enkä äidinkielen opettaja; itse asiassa ylioppilaskirjoituksissakin taisin kirjoittaa äidinkielestä ('vanhan' arvosteluasteikon mukaan) hatarien muistikuvieni mukaan vain C:n tai M:n. Ehkäpä kasvamisella kahden toimittajan jälkeläisenä on siis jokin osuus tapaani käyttää kieltä, ärtymykseeni suomen kieltä kaltoin kohtelevia taparikollisia kohtaan, sekä mieltymykseeni toimia 'kielipoliisina' – mene ja tiedä.

Meitsi Mesettää
Tulkintani mukaan suomen kielen pahoinpitely sai kyseenalaista tuulta purjeisiin 90-luvun puolivälissä, jolloin kännykät ja 'tekstaaminen' rupesivat yleistymään. Puhelut ja tekstiviestit olivat tuolloin vielä nykyhinnoitteluun verrattuna tähtitieteellisen kalliita, ja tarve saada sanottua 160 merkillä mahdollisimman paljon, kannustivat lepsuun kielenkäyttöön. Sanoja alettiin lyhentää lähes tunnistuskelvottomiksi ja välimerkitkin olivat vain 'tilanhukkaa'. Kännyköiden myötä elämästä tuli myös – aivan yht'äkkiä – kiireistä, ja viesti piti saada perille mahdollisimman nopeasti. Kuka siinä nyt sitten enää mitään lauseen aloitusta tai erisnimiä merkitseviä isoja alkukirjaimia ehti naputtelemaan? Näin koulussa luettu kielioppi oli muisto vain, ja lopputuloksena pelkkää välimerkitöntä mössöä ja tajunnanvirtaa.

Osa heistä jotka olivat oppineet kirjoittamaan ennen tämän 'uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia', pitivät oppimastaan kiinni, mutta osa selvästikin antoi periksi tälle 'tehokkuusajattelulle'. Tämän jälkeen jokainen seuraava sukupolvi on vain uponnut syvemmälle ja syvemmällä tähän uusluku... siis uuskirjoitustaidottomuuden suohon.

Tilannetta eivät suinkaan ole parantamassa jo pikaisesti aikaisemmin mainitsemani meset, fecet, twitterit, ircit, sun muut. Kielioppisäännöt ovat näille nykyajan himoviestijöille vain ikävä hidaste, sillä "kylhä kaikki kuiteski ymmärtää mitä mä tarkotin vaik pari sielt pari pilkkuu puuttuski". Tämä johtaa siihen, että (suomen) kieltä käytetään entistä enemmän 'väärin' ja sanat rupeavat menettämään merkistystään, koska tilanteenhan voi aina korjata tokaisemalla "no kyl sä tiijät mitä mä tarkotin". Lopputuloksena voimme pahimmillaan ajautua tilanteeseen jossa mitä tahansa asiaa tai tapahtumaa kuvaamaan voimme käyttää mitä tahansa sanoja tai ilmaisuja, koska luotamme siihen että vastaanottaja kuitenkin ymmärtää.

Nykyään törmää yhä useammin siihen ettei puhuja tai kirjoittaja tiedä käyttämiensä sanojen tai sanontojen merkitystä, ja tulee siten käyttäneeksi niitä aivan väärissä yhteyksissä ja merkityksissä. Kuulijan korvissa tämä taasen johtaa monasti tahattomaan komiikkaan ja epämukaviin sosiaalisiin tilanteisiin, vaikkakin tämä olisi 'ymmärtänyt mitä puhuja/kirjoittaja tarkoitti'. Huoleton ja epätarkka kielenkäyttö – puhuttu tai kirjoitettu – ei anna esittäjästään ainakaan kovin fiksua vaikutelmaa. Lisäksi tällainen vastuun sysääminen vastaanottajalle viestin aiotunlaisen sanoman perillemenosta, on mielestäni sekä epäkohteliasta, että epäreilua.

Yhdys sana on yhdyssana
Ehkä ärsyttävin, ja päivittäin useimmin vastaan tuleva nykyisen huonon oikein kirjoituksen ilmenemis muodoista ovat yhdys sana virheet. Yhdys sanojen yhteen kirjoittamatta jättäminen saattaa monasti muuttaa lauseen sisältöä joko täysin, tai ainakin niin, että viestin tulkitseminen vaikeutuu merkittävästi. On esi merkiksi aivan eri asia puhutaanko kissankellosta, vai kissan kellosta. Ei ole kovinkaan harvinaista nähdä jonkun netti kirjoituksen tai status päivityksen kymmenen sanan virkkeessä vaikkapa seitsemän yhdys sana virhettä... Yleensä nämä yhdys sana virheitä netti kirjoituksissaan viljelevät ovat niitä netin keskustelu foorumeiden vitsauksia – trolleja – jotka 'huutavat' ne kaikkein kärkkäimmät mielipiteet CAPS LOCK POHJASSA, tietenkin.

Kuten toivottavasti molemmat teistä kaikista kahdesta tämän vuodatuksen lukijasta varmasti huomasittekin, ovat kaikki edellisen kappaleen värillisellä fontilla painetut sanat yhdyssanoja.


Osaavat ne ammattilaisetkin
Heikko, tai jopa olematon oikeinkirjoitus ei ole vain satunnaisten (netti)kirjoittelijoiden tai ei-työkseen kirjoittavien etuoikeus. Sen 'osaavat' nykyään myös monet ammattilaiset. Ja oikeinkirjoituksella en tässä välttämättä tarkoita vain sitä että isot alkukirjaimet, yhdyssanat ja välimerkit olisivat oikeilla paikoillaan, vaan myös sitä miten kieltä ylipäätään käytetään.

Äkkiseltään tulee esimerkinomaisesti mieleen Suomen suurimman julkaisukonsernin erään autolehden toimittaja, joka ulosannillaan sai minut ärsyyntymään jopa siinä määrin, että peruutin kyseisen niteen tilaukseni. Seuraavassa muutamia poimintoja kyseisen toimittajan tuotoksista:

"Qashqain myynnistä peräti 90 % on etuvetoisia, nelivetoisten jäädessä vain kymmeneen pronsenttiin." 

Nelivetoisten osuus on todella yllättävästi tuo 10 %... Asian olisi voinut ilmaista toisin vaikka seuraavasti: "Jokaista nelivetoista Qashqaita kohden myydään peräti yhdeksän etuvetoista."

"Paikaltaan täyskaasulla lähtien Qashqain kone ulvoo korkeilla kierroksilla..." 

Eikös tämä ole melko itsestäänselvää? Vai miten ajetaan täyskaasulla, mutta matalilla kierroksilla?

"Peugeotin etuistuimilla ristiselkä ei pääse pitkäselkäisellä oikeuksiinsa." 

Mitä tarkoittaa että ristiselkä ei pääse 'oikeuksiinsa'? 

"Nissanin takaistuimella [...] pitkällä henkilöllä katto tulee nopeammin vastaan..." 

Ja kauemmas on ilmeisesti pidempi matka... *huokaus* 

"Nissanissa mukitelineet on otettu paremmin huomioon..." 

Miten? Onko niille järjestetty enemmän jalkatilaa, vai onko mukitelineiden matkustusmukavuutta parannettu jollain muulla keinolla? 

Edellä olevat esimerkit ovat otteita Peugeot 3008:n ja Nissan Qashqain parivertailusta.


 Huonoon oikeinkirjoitukseen tai kielenkäyttöön syyllistytään usein myös mainos tekstien isku lauseissa. Tosin monesti taittaminen on helpompaa ja/tai lopputulos on visuaalisesti miellyttävämmän näköinen, jos oikeinkirjoituksesta (hieman) tingitään. Esimerkiksi kahdelle riville jaettu yhdyssana voi näyttää mainoksessa paremmalta, jos yhdyssanan ensimmäisen osan perästä jätetään yhdysviiva pois. Vai onko kyse sittenkin copy writerin tai AD:n osaamattomuudesta tai tietämättömyydestä, vai siitä että tekstejä ei kerta kaikkiaan osata/haluta/viitsitä/ehditä oikolukea...?

Niin tai näin, on suomen kielen oikeinkirjoitus nykyään pahasti rappiolla. Itse en niin vähäpätöistä tekstiä keksi (esimerkiksi tekstiviesti, chat-keskustelu tai vain muistilappu, työpaikkahakemuksesta puhumattakaan), että olisin oikeinkirjoituksesta valmis tinkimään. Soisin tämän ajettelutavan myös yleistyvän.

Lopuksi vielä yksi monista minulle vanhassa työpaikassani – eräällä autohifimaahantuojalla – tulleista (kesä)työpaikka ja/tai sponsorointipyynnöistä (suora lainaus sähköpostista koko komeudessaan, kirjoitusvirheitä myöten):

"Tässä lähdin tiedustelemaan teidän mielenkiintoa ja mahdollisuutta

lähteä sponsoroimaan soitin laitteistoa autooni ensi kaudelle.

ajatuksena ollut XXX:n tuotteet.

Autona minulla on mitsubishi Lancer evolution 4 -96

kyseistä automalli on suomessa rekisteröitynä n 10kpl. autolla olis

tarkoituksena kiertää ensi kaudella mahdollisimman monia auto

tapahtumia mahdollisesti esim. acs, calis,jkl cuisinc, tuuri, oulu

hifi ja tuning, 100+ jne. liitteenä pari kuvaakin kysesetä autosta.

lisätietoa laitan mielelläni jos vain teillä on kyseiseen hommaan

mielenkiinta lähteä mukaan."

Olisiko oikeinkirjoitukseen kannattanut hieman panostaa? Olisko aiotusta projektista kannattanut kertoa edes hieman monisanaisemmin? Olisiko mukaan kannattanut liittää esimerkiksi yhteystiedot?

"I rest my case."